Filippiineillä on pakko varautua pahimpaan

Tatu Blomqvist
Jarkko Mikkonen
Jarkko Mikkonen
Alanah Torralba / IFRC
Alanah Torralba / IFRC

Tulvia, maanjäristyksiä, taifuuneja ja maanvyörymiä. Katastrofit piinaavat jatkuvasti sadan miljoonan asukkaan ja yli 7000 saaren Filippiinejä. Ana Mariquinan tehtävä on auttaa ihmisiä valmistautumaan niihin.

Boholin maanjäristys
  • 7.2 richterin maanjäristys iski Filippiinien Bohol-saarelle 15. lokakuuta.
  • Pahin maanjäristys alueella 20 vuoteen.
  • 220 ihmistä menetti henkensä.
  • 770 haavoittui maanjäristyksessä.
  • 345 000 ihmistä on jäänyt kodittomaksi, joista 1/4 on hätämajoituksissa.
  • 12 700 taloa tuhoutui.
  • 56 000 taloa vaurioitui. 

Iloinen nuori nainen istuu Suomen Punaisen Ristin keskustoimiston kokoushuoneessa. Torstai-iltapäivänä Ana Mariquina jaksaa vielä hymyillen kertoa työstään katastrofien parissa, vaikka on saapunut samana päivänä Hong Kongin kautta Manilasta Helsinki-Vantaalle. Mariquina osallistuu kolmipäiväiselle projektinhallinnan kurssille.

- On hälyttävää, miten paljon meillä on ollut erilaisia katastrofeja tänä vuonna. Ensin tulivat tavanomaiset tulvat elokuussa, sitten yksittäisiä tulipaloja ja sen jälkeen levottomuudet Zamboangassa. Ja nyt oli vielä tämä maanjäristys, Mariquina luettelee.

Listaan voi vielä lisätä noin 20 taifuunia, jotka ovat osuneet Filippiinien vastuualueelle tammikuusta lähtien. Viisi taifuunia on tullut maalle asti ja aiheuttanut valtavia tulvia ja maanvyörymiä.

- Kuten meidän pääsihteerimme Gwendolyn Pang aina sanoo, ennaltaehkäisyn pitäisi olla elämäntapa; ei asia, jonka muistaa vasta katastrofin iskiessä, vaan osa arkea. 

Yritysmaailmasta avun maailmaan

27-vuotias Ana Mariquina opiskeli diplomaatiksi ja työskenteli jonkin aikaa yritysmaailmassa, kunnes hän kyllästyi työn yksitoikkoisuuteen ja päätti hakea Filippiinien Punaiseen Ristiin töihin. 

- Olen onnellinen, että saan tehdä tätä työtä, vaikka se onkin välillä vaativaa ja stressaavaa. Minulle tulee hyvä olo siitä, että saan auttaa ihmisiä auttamaan itseään.

Suomen Punainen Risti aloitti keväällä 2011 Filippiinien Punaisen Ristin kanssa hankkeen, jonka tavoitteena on auttaa filippiiniläisiä valmistautumaan katastrofeihin. Mariquina on ollut projektikoordinaattorina hankkeessa elokuusta 2012 lähtien.

Ensimmäisen kerran Mariquina joutui tositoimiin joulukuussa 2012, kun supertaifuuni iski Kaakkois-Filippiineille, ja hänet lähetettiin paikan päälle tekemään tilannearviota.

- Näin mitä tapahtuu, kun ihmiset päättävät olla kuuntelematta viranomaisten varoituksia. Päätin, että en anna saman tapahtua minun projektialueellani.

Odota aina pahinta

Kun Mariquinalta kysyy tulevaisuudesta, hän vastaa nopeasti odottavansa aina pahinta. Pahimpaan valmistautuminen kuuluu tämän naisen elämään niin katastrofien kuin ihmistenkin kanssa työskennellessä. Diplomatian opinnoista ei varmasti ole hänelle haittaa.

- Vaikeinta on pitää yllä hyvät suhteet paikallishallintoon. Juuri kun olemme saaneet pormestarin tai barangay-yhteisöjen johtajat tietoisiksi Punaisen Ristin toimintatavoista, johtajat vaihtuvat, ja meidän täytyy aloittaa markkinointi alusta. Tämä projekti alkoi tammikuussa, toukokuussa oli yhdet vaalit ja lokakuun lopussa toiset, Mariquina huokaa.

Barangay on pienin mahdollinen hallinnollinen alue Filippiineillä. Mariquinan projektialueella on kymmenen barangayta Aklanin maakunnassa ja viisi suur-Manilan alueella sijaitsevassa Caloocanin kaupungissa. Haasteita riittää niin maaseudulla kuin kaupungissakin.

- Pormestarit ja yhteisöjen päälliköt eivät välttämättä halua Punaiselta Ristiltä muuta kuin avustustarvikkeita. Meiltä on pyydetty jopa ambulanssia. Ikävä kyllä niin he meidät näkevät, vaikka emme me niin työskentele.

Suurin osa vapaaehtoisista naisia

Yksi tärkeimmistä päämääristä Mariquinan koordinoimassa katastrofivalmiusohjelmassa on perustaa jokaiseen barangayihin oma vapaaehtoisten 143-valmiustiimi. Numeroyhdistelmä viittaa yhteen joukon johtajaan ja 43 muuhun vapaaehtoiseen, jotka ovat katastrofivalmiuden, ensiavun, terveyden, henkisen tuen ja veripalvelun osaajia. 

- Kutsumme heitä nimellä RC143. ”RC” on yhtä kuin ”Red Cross”, ja ”143” tarkoittaa Filippiineillä ”I love you”  Meidän vapaaehtoisemme ovat heidän oman alueensa silmät,  korvat kädet ja jalat. He voivat kertoa meille, mitä alueella tapahtuu, jotta voimme auttaa. Ja totta kai opetamme heitä auttamaan itse itseään.   

Mariquinan mukaan suurin osa vapaaehtoisista on naisia. Mukana on kotiäitejä, maanviljelijöitä kuin viranomaisiakin. 

- Kun käyn kouluttamassa vapaaehtoisiamme, näen kuinka onnellisia he ovat saamistaan katastrofivalmius- ja ensiaputaidoista. On tärkeää, että meillä on vapaaehtoisia, sillä jatkuvat katastrofit alkavat jo näkyä työntekijöiden jaksamisessa.

Lapsiin voi luottaa

Toinen tärkeä osa-alue katastrofivalmiusohjelmassa on yhteistyö koulujen kanssa. 

- On erityisen tärkeää kouluttaa lapsia, koska mielestäni valmiusasioissa heitä uskotaan enemmän kuin aikuisia. Lasten kautta tieto kulkee vanhemmille, sisaruksille, kavereille ja serkuille.

Punainen Risti järjestää luentoja kouluissa ja jakaa materiaaleja, kuten esimerkiksi värityskirjoja, joissa kerrotaan katastrofivalmiudesta sarjakuvan välityksellä. Oppilaille järjestetään myös ensiapukoulutusta, nuorisoleirejä ja johtajuuskoulutusta.

- Me olemme aloittaneet Punaisen Ristin nuorten kerhon viidessä koulussa. Olen huomannut, miten oppilaat, jotka voivat antaa ensiapua koulutovereilleen pienissä haavereissa, ovat itsevarmempia. Haluamme voimaannuttaa lapsia ja nuoria, antaa heille vastuuta, Mariquina hymyilee.

Filippiinit on yksi Suomen Punaisen Ristin avun kohdemaista. Lue lisää avun muodoistamme Filippiineillä.