Punainen Risti omaishoitajien rinnalla jo 20 vuotta

Paula Paukku
Paula Paukku
Paula Paukku
Paula Paukku
Paula Paukku
Paula Paukku

Omaishoitajien määrän kasvaessa myös omaishoitajien tukitoiminnan tarve lisääntyy. Vapaaehtoistoiminnan tehtävä ei kuitenkaan ole korvata viranomaistoimintaa, vaan täydentää sitä.

Helsingin Valkoisesta Salista kuuluu Kaartin soittokunnan varusmiesyhtyeen hyväntuulista soittoa. Kymmeniä omaishoitajia, omaishoitajien tukijoita ja omaishoidon kanssa työskenteleviä on kokoontunut Suomen Punaisen Ristin järjestämään omaishoitajien tukitoiminnan 20-vuotisjuhlaseminaariin.
 
- Omaishoitaja-alalla vapaaehtoisten työ suomalaisessa yhteiskunnassa on mittaamattoman suuri. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että vapaaehtoistoiminnan tehtävä ei ole korvata viranomaistoimintaa, vaan täydentää sitä, sanoo pääsihteeri Kristiina Kumpula avauspuheessaan.
 
Punaisen Ristin omaishoitajia tukeva toiminta täydentää kuntien palveluita auttamalla läheisiään hoitavia jaksamaan. Painopisteenä on ehkäistä uupumista ja tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät muuten saisi mitään tukea.
 

Suomen ensimmäinen omaishoidon kehittämisohjelma

 
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime vuoden alussa työryhmän laatimaan Suomen ensimmäisen kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman. Työryhmän puheenjohtajana toimii Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen, joka kertoi seminaarissa omaishoidon tämänhetkisestä tilanteesta.
 
- Lähtökohtana on se, että ihmiset haluaisivat olla kotona, ja omaishoito on siinä keskeinen toteuttaja. 350 000 ihmistä työskentelee omaishoitajana kotona, ja mahdollistaa täten kotona asumisen. Joissakin kunnissa pyritään siihen, että jopa 95 prosenttia vanhuksista asuisi kotonaan, Aaltonen kertoo.
 
Aaltosen mukaan hallitusohjelmassa painotetaan kuntien ja järjestöjen yhteistyötä omaishoidossa. On tärkeää, että omaishoitajat ja omaishoidettavat olisivat samassa asemassa ympäri Suomea unohtamatta heidän yksilöllisiä tarpeitaan. Omaishoitajien uupumista pitäisi ennaltaehkäistä tukipalveluilla ja vapaapäivien järjestelyillä.  
 

Kuntakysely julkistettiin juhlaseminaarissa

 
Punainen Risti aloitti yhteistyön omaishoidossa kuntien kanssa 20 vuotta sitten. Kaikki sai alkunsa pienimuotoisesta kotimieskokeilusta, joka kuitenkin osoittautui liian vaativaksi vapaaehtoistyöksi. Siitä käynnistyi ammatillinen lomitustoiminta, joka jatkui seuraavat 16 vuotta, kunnes toiminta lakkautettiin. Vuonna 2006 alkoi Punaisen Ristin vapaaehtoisuuteen perustuva omaishoitajien tukitoiminta, jota on nykyään lähes 60 paikkakunnalla. 
 
Keväällä 2013 Punainen Risti lähetti kyselyn yhteistyöpaikkakuntiensa omaishoidon asiantuntijoille koskien omaishoidon tilannetta. Kyselystä selvisi, että omaishoitajien tekemää työtä arvostetaan, mutta monissa kunnissa ongelmana on määrärahojen riittämättömyys. Kaikki omaishoidon tuen piiriin kuuluvatkaan eivät saa tukea. Samaan aikaan valtakunnallisena tavoitteena on, että jokainen voisi niin halutessaan elää omassa kodissaan huonokuntoisenakin. 
 
Vastaajat kokivat lähes yksimielisesti Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan täydentävänä kunnan omaa toimintaa. Punaisen Ristin toiminta on vastaajien mielestä vaikuttanut myönteisesti omaishoitajien hyvinvointiin. Voit tutustua kyselyn tuloksiin tästä.
 

”En tiennyt olevani omaishoitaja”

 
Moni omaishoitaja ei tiedä olevansa oikeutettu kunnalliseen omaishoidon tukeen. Entinen omaishoitaja Essi Kaila sai kuulla olevansa omaishoitaja talonyhtiön hiekkalaatikolla. 
 
- Esikoiseni sairastui neljävuotiaana epilepsiaan. Tauti karkasi käsistä, kun hän tuli murrosikään. En tiennyt, että olen omaishoitaja. Samaan aikaan sain iltatähden, joka syntyi keskosena, ja kärsi monista vaivoista. En tiennyt hänenkään kohdallaan olevani omaishoitaja. Naapurinrouva kysyi minulta talonyhtiön hiekkalaatikolla, että olenko omaishoidon tuen piirissä. Kysyin, että mikä se on?, Kaila muistelee.
 
Jälkikäteen Kaila on ihmetellyt, että miksi hän ei saanut tietoa asiasta esimerkiksi lastensairaalasta. Yksinhuoltajaäiti ei huomannut omaa uupumistaan kuin vasta jälkeenpäin. Hän on kuitenkin kiitollinen, että alkoi vihdoin saamaan apua. Ensin rahallista tukea, sitten henkistä tukea kirkon diakonian ja vertaistukea Punaisen Ristin kautta.
 
Kailan molemmat lapset ovat nyt terveitä, mutta hän ei ole vielä oppinut luottamaan siihen, että painajainen on ohi. Kaila on onnellinen, että sai loppujen lopuksi apua Kelalta, sosiaalitoimistolta ja Punaiselta Ristiltä. Hän toivoo kuitenkin rohkeampaa puuttumista läheisen tai naapurin uupumiseen. 
 
- Suomalaiset ovat hirveän etäisiä ja pidättäytyväisiä. Meidän pitäisi kysyä ja tarjota apua vähän röyhkeämmin, Kaila summaa.
 

Omaishoitaja on sankari

 
Punaisen Ristin Kokemäen osaston puheenjohtaja Juhani Merikallio on ollut pitkään mukana omaishoidon tukitoiminnassa. Merikallio muistuttaa kaikkia vertaistuen tärkeydestä omaishoitajan arjesta selviämisessä.
 
- Jokainen omaishoitaja on tavallaan sankari. Eräs arjen sankari tuli Nynäsiin viikonloppukurssille, ja kertoi siitä, miten he olivat vaimonsa kanssa unelmoineet matkustavansa maailman ympäri, kun he pääsevät eläkkeelle. Vaimo sai kuitenkin hyvin vaikean aivoinfarktin. Mies puhkesi syvään itkuun siitä, että toimeentulo romahti. Mietin siinä, että miten me nyt tämän kokoamme… Minun ei paljoa tarvinnut tehdä. Ne 20 muuta miestä, jotka olivat siellä, kertoivat hänelle, ettei tämä ole mikään kuolemantuomio. Tämä avaa heille ihan uusia mahdollisuuksia. Kurssiin päätteeksi hän hymyili jo kohtalolleen ja katseli sitä jo positiivisin silmin.