Pakolaisesta vaikuttajaksi

Petteri Kivimäki
Petteri Kivimäki

Kongolainen Emmanuel Sibomana selvisi sodasta ja pakolaisleiriltä. Nyt hän tahtoo auttaa muita.

Oli lokakuinen perjantaiaamu Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 1998. 19-vuotias Emmanuel Sibomana oli auttamassa naapuriaan, kun kylään hyökkäsi joka puolelta sotilaita. Ihmiset pakenivat paniikissa metsään. Emmanuel ja kaksi muuta nuorta valittiin varoittamaan lähikylien asukkaita.

– Sota on alkanut! Paetkaa metsään, Emmanuel ja hänen toverinsa huusivat pyöräillessään läpi kylien.

Kolmannessa kylässä sanansaattajat törmäsivät asemiehiin, jotka avasivat tulen. Emmanuel ja toinen hänen tovereistaan ehtivät metsän suojaan. Tie kotikylään oli poikki, joten nuorukaiset pakenivat jalan kohti pohjoista.

Onnekseen kaksikko tapasi Emmanuelin isän ystävän, joka piilotteli heitä kolmisen viikkoa. Pakomatka jatkui Emmanuelin isoveljen luo Ruandaan, jonne veli oli paennut jo aiemmin.

Vuonna 2000 Emmanuel palasi kotimaahansa ja asettui asumaan isosiskonsa ja tämän lasten kanssa. Seuraavat vuodet olivat sodan ja rauhan vuorottelua. Emmanuel ja hänen läheisensä olivat kaksi kertaa pakolaisleirillä Burundin Gatumbassa.

Elämä leirillä oli kärsimystä. Pienessä teltassa asui kahdeksan ihmistä. Ruoasta oli pulaa ja hygienia puutteellinen. Sairaudet levisivät.

13. elokuuta 2004 pakolaisleirille hyökättiin. Verilöylyssä sai surmansa 166 ihmistä. Emmanuelin isosisko haavoittui pahasti ja kolme hänen lapsistaan kuoli.

Marraskuussa 2007 Emmanuel, kaksi hänen siskoaan ja isosiskon lapset astuivat ulos lentokoneesta Jyväskylässä. Suomi oli valinnut heidät kiintiöpakolaisiksi kolmen vuoden odottelun jälkeen.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että pääsen rauhalliseen paikkaan, jossa voin miettiä tulevaisuuttani. Toisaalta tuli olo, että nyt olen ikuisesti pakolainen, Emmanuel kertoo työhuoneessaan jyväskyläläisessä kansalaistoiminnan keskuksessa.

Olo ei tunnu 35-vuotiaalta.

– Olen monta kertaa sanonut, että olen vanha pappa. Olen nähnyt kauheita asioita ja oppinut kantamaan vastuuta jo nuorena.

Jyväskylässä Emmanuel aloitti opinnot ja valmistui merkonomiksi 2012. Vapaa-ajallaan hänestä tuli maahanmuuttajien asioita ajava yhdistysaktiivi. Emmanuel on töissä Mä oon mukana -hankkeessa, joka auttaa maahanmuuttajanuoria kiinnittymään yhteiskuntaan.

Entisessä kotimaassa konflikti jatkuu yhä. Omakohtaisesti sodan ja pakolaisuuden kokeneen miehen on vaikea käsittää, miksi ihmisten hätään ei reagoida. Hän toivoo, että valtiot ja kansalaiset heräisivät auttamaan apua tarvitsevia, kuten pakolaisleirillä vuodesta toiseen viruvia.

– Tuntuu pahalta ajatella, että niin moni kärsii yhä leireillä. Ehkä yksi pieni ihminen ei pysty paljon vaikuttamaan, mutta jos voin edes puhua hädänalaisten puolesta, teen sen.

Teksti: Minna Kurvinen