Rakas päiväkirja

Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto
Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen kenttäsairaala Turkissa.
Kuvaaja: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

Suomen Punainen Risti täyttää tänä vuonna 140 vuotta. Tällä sivulla voit seurata kanssamme fiktiivisen hoitajan päiväkirjamerkintöjä siitä mitä Punaisen Ristin työ on pitänyt sisällään. Päivitämme päiväkirjamerkintöjä koko vuoden ajan.

Kerro tarinasi meille
Millaisia muistoja sinulla on Suomen Punaisesta Rististä? Oletko saanut apua tai ollut vapaaehtoisena? Haluatko kertoa jonkin muun tarinan historiamme varrelta?
Kerro viestissäsi, haluatko tarinan julkaistavaksi nimelläsi vai nimettömänä.
 

Rakas päiväkirja 1.12.1877

Kenttäsairaalan juhlavasta lähdöstä Turkin sotaan Helsingin rautatieasemalta heinäkuussa tuntuu olevan jo ikuisuus. Pitkän matkan ja odotuksen jälkeen taistelut kiihtyivät Erivanissa.

Syyskuussa otimme vastaan ensimmäiset haavoittuneet. Pian edessäni oli vatsasta läpiammuttu sotilas. Päätäni huimasi ja sydämeni itki, mutta sotilaan hätä oli suurempi kuin minun pelkoni.

Kestin ensimmäisen koetuksen hetken. Työmme onnistui hyvin ja vain kaksi potilaista kuoli. Pakkasten koittaessa sairaalamme siirrettiin Tiflisin kaupunkiin. Rintamalla taisteltiin, mutta venäläiset eivät kuljettaneet meille haavoittuneita.

Kuukausien aikana hoidimme vain noin sata potilasta. Kärsimätön tohtorimme Leopold Krohn yritti hankkia lisää potilaita toisista sairaaloista, mutta joutui itse sairasvuoteelle. Lavantauti ja malaria piinasivat meitä kaikkia.

Kuulimme, että Suomen kaartinpataljoona on komennettu sotaan, mutta kauas Bulgariaan. Tuntui vaikealta olla melkein toimettomana, kun olisimme voineet olla sitomassa omien poikiemme haavoja.

En silti kadu päätöstäni lähteä seikkailuun. Paljon olen Turkin matkallani nähnyt ja oppinut.

"Ambulanssiteltta" Erivanissa 1877.

 

Rakas päiväkirja 11.7.1877

Kerronpa nyt yhdistyksestä, jota olemme innostunein sydämin olleet täällä Pielisjärvelläkin perustamassa. Se on Helsingistä alkunsa saanut uusi suomalainen yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten.
 
Emmehän voi jäädä välinpitämättömäksi sivustakatsojaksi sodassa, jossa monet omista pojistamme taistelevat kaukomailla Venäjän keisarillisissa sotajoukoissa!
 
Rauhan aikana haluamme avustaa katovuosien, kulkutautien ja muiden onnettomuuksien uhreja Suomessa. Sen kurjuuden ja köyhyyden lievittämisen elintärkeyden kyllä vaarojen ja erämaiden asukkaina ymmärrämme selittämättä.
 
Kesäkuussa jo kokoonnuimme ensimmäistä kertaa. Puuhamiehinä ovat olleet erityisesti Ranskan ja Saksan maalta asti agronomioppiaan ammentanut Hovilan meijerikoulun opettaja Europaeus ja kauppias Tiainen, jotka kokouksessa valitsimmekin pitämään yhteyttä Suomen Punasen Ristin yhtiöön.
 
Tänä iltana kirjoitimme johtokunnalle, että jäseneksemme on nyt kirjoittautunut 26 henkeä, joista 19 jo on maksunsa suorittanut. Kaikkiaan 258 markkaa saimme lähettää Helsinkiin, koska muutoinkin olemme jo varoja keränneet.
 
Ylpeitä olemme, että saamme liittää omituisen osastomme juuri suomalaiseen Punaseen Ristiin, vaikka kovasti on venäläisten yhtiö koettanut liehitellä suomalaisia riveihinsä.
 

Kuvassa kirje Pielisjärven osastolta Suomen Punaisen Ristin johtokunnalle 11.7.1877.

 

Rakas päiväkirja 1.7.1880

Jo kauan oli ajatus lasten ja sairaiden hoidosta mieltäni kiehtonut, kun sain elämälleni siunausta tuottavan kirjeen: minut oli hyväksytty Punaisen Ristin sairaanhoitajan kurssille Helsingin yleiseen sairaalaan!
 
Punainen Risti oli päättänyt ryhtyä itse kouluttamaan potilaitten hoitajia, koska pätevistä oli niin kovasti puute.
 
Aurora Karamzin oli sentään jo aloittanut diakonissojen kouluttamisen ja lasaretit opastivat hoitajattaria omiin tarpeisiinsa, mutta muuten ei ollut mitään mahdollisuuksia meille, jotka halusimme sivistää itseämme sairasten huoltamisessa.
 
Punainen Risti halusi varmistaa, että saisi hyviä hoitajattaria tuleviin sotiin ja siksi sitouduimme olemaan taistelujen varalta viisi vuotta yhdistyksen käytössä. Meidän piti olla 25 vuotta täyttäneitä, koska arvelivat, että näin iäkkäinä jo kestäisimme sodassa eteen tulevat karmeudet.
 
Samariittikurssi alkoi huhtikuun alussa 1880 ja kesti kolme kuukautta. Opetuksen pääkappaleita olivat esimerkiksi ihmisruumiin rakennus ja toimitukset, sairaanhoitajan oma persoona, lääkkeitten käyttäminen ja kuoleman merkit.
 
Tutustuimme kääreitten tekemiseen, sinappitaikinaan, lavemangeihin ja juntukkaan, sekä iilimatoihin ja kuppaamiseen.
 
Aamupäivät seurasimme työskentelyä poliklinikalla sekä leikkauksia ja lääkärinkierroksia. Iltapäivisin kuuntelimme luentoja. Kolmannella kuukaudella pääsimme kirurgisen osaston hoitajien apulaisiksi ja sijaisiksi.
 
Leikkaussalin kiiltävien sidetarvepyttyjen ja lääkäreiden lumivalkoisten takkien loistossa tunsin, että olin löytänyt kutsumukseni.
 
Nyt olen niiden 15 onnekkaan sairaanhoitajan joukossa, joille kurssin päättyessä myönnettiin pätevyystodistus. Itkimme erotessamme.
 
Tämä on kyllä yksi tämän tytön elämän suurista päivistä!
 
Pätevyystodistus samariittikurssista, 1880.
 
 
 

Rakas päiväkirja 18.4.1885

Suureksi ilokseni olen viime viikkoina huomannut, että yhdistyksemme järjestämä samariittiopetus on herättänyt huomiota sanomalehdissä ja kansan keskuudessa.
 
Tarkoituksena on antaa neuvoja mitä on ensi hädässä tehtävä tapaturmien ja loukkaantumisten sattuessa, ennen kuin paikalle ehditään saada lääkärin apua. Samanlaisia luentoja pannaan toimeen muissakin osissa maatamme.
 
Ensimmäinen oppijakso oli rautatien työmiehiä varten ja se alkoi maaliskuun 9. päivänä 1885 klo 7 j.p.p. Helsingin asemarakennuksen III luokan odotussalissa. Siinä opetusta annettiin sekä ruotsiksi että suomeksi.
 
Näinä päivinä annamme tästä tärkeästä aiheesta opetusta myös pääkaupunkimme poliiseille, jotka viran puolesta joutuvat näkemään kaikenlaista. Myös kaupungin rouville ja herroille pidetään kursseja. 
 
Mielestäni kaikki toimet terveyden hoidon levittämistä varten ovat tärkeitä. Tällä alalla vallitsee vielä taikuus ja kurjat ennakkoluulot rahvaassa, osaksi herrasväessäkin.
 
Puoskarit ja noidat ja muut kupparit tekevät usein päinvastoin kuin olisi tehtävä eli jouduttavat tautia tai kuolemaa.
 
Opetus haihduttaa tietämättömyyden ja ennakkoluulojen turmiollisia vaikutuksia. Henkilö, joka on kuunnellut kaikkia luentoja ja ottanut osaa käytännöllisiin harjoituksiin voi suorittaa tutkinnon, josta hänelle annetaan diploomi.
 
Se oikeuttaa hänet olemaan samariittina, mutta samalla velvoittaa antamaan tarpeellinen ensimmäinen apu äkillisissä tapaturmissa vaatimatta maksua.
 
Kuva: Elvytysohjeita C. F. Wahlbergin toimittamasta oppaasta ”Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella” vuodelta 1886.
 
 
 

Rakas päiväkirja 26.12.1891

Suurta osaa Venäjän keisarikunnasta on tänä vuonna kohdannut ankara kato.  Se on vienyt monelta ihmiseltä jokapäiväisen leivän.
 
Tänään saimme kuulla toivoa antavan raportin yhdistyksen kokouksessa: viime kuukausien keräyksen tuloksena tulemme pian lähettämään 10 000 ruplaa Venäjän hätääntyneille. 
 
Olen lähettänyt keräyslistoja kaupungin virastoihin ja kauppapuoteihin. Punasen Ristin yhdistyksen nimissä olen vedonnut niin ylhäisten kuin alhaistenkin armeliaisuuteen, että jokainen olisi voimiensa mukaan avullisena lieventämään miljoonain kanssaihmisten hädänalaista tilaa, vaikka vuodentulo on ollut paikoin niukkaa Suomessakin.
 
Jokainen tässä maassa tietää miten yleinen nälkä vaikuttaa ja muistaa kuinka tervetullut jokainen lahja semmoisissa olosuhteissa on ollut.
 
Apua on annettu rahana ja viljana. Ihmiset ovat vieneet jyvälahjoja lähemmälle rautatien asemalle, josta ne Rautatiehallituksen toimesta on ilmaiseksi toimitettu määräpaikkaansa.
 
Venäjän raha-asiainministeriviraston kansliasta ilmoitettiin, että kuultuaan niistä keräyksistä, jotka haavoitettujen ja sairaitten sotilaiden hoitoa varten toimivan suomalaisen yhdistyksen hallitus on toimittanut sisäkuvernementissä sattuneen kadon johdosta, keisari on suvainnut korkeimman omakätisesti kirjoittaa ”warsin ilahuttavaa”.
 
Kuva: Keräyslista vuodelta 1891.
 
 
 
Teksti: Sami Sallinen 
Toim.: Suomen Punaisen Ristin viestintäyksikkö