Punainen Risti antaa henkistä tukea Mosulissa kärsineille

Heli Pekkonen / Suomen Punainen Risti
Heli Pekkonen / Suomen Punainen Risti
Heli Pekkonen / Suomen Punainen Risti

Mosulista on pahennut satojatuhansia ihmisiä, joista moni on järkyttynyt pahasti ja menettänyt toivonsa. Punaisen Ristin henkisen tuen ryhmissä saa puhua vapaasti ja itkeä, jos siltä tuntuu. Henkistä tukea antaville vapaaehtoisille parasta on nähdä vakavien lasten sulavan hymyyn.

Punainen Risti auttaa Mosulin sodan uhreja EU:n tuella
  • Sadattuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan maan sisällä Mosulissa käytävien taistelujen takia.
  • Punainen Risti tarjoaa EU:n tuella henkistä tukea, puhdasta vettä ja päivittäistarvikkeita, jotta maan sisäiset pakolaiset selviäisivät pahimman yli. Operaatiossa ovat mukana Punaiset Ristit Ranskasta, Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta sekä Irakin Punainen Puolikuu, jonka vapaaehtoiset toimittavat avun perille.

 

Moskeijan sivuhuoneessa on pehmeä hämärä ja kokolattiamatot vaimentavat parinkymmenen naisen puheensorinaa. Heillä kaikilla on asiaa Irakin Punaisen Puolikuun henkisen tuen vapaaehtoiselle Nuur Mikdalille, joka on paikalla juuri heitä varten. Naiset ovat vain muutamia viikkoja sitten paenneet tänne Itä-Mosuliin kaupungin länsiosasta, missä ovat eläneet kolme vuotta ISIS-järjestön hallinnon alla.

─ Täällä voimme puhua kaikesta. Olemme kokeneet helvetin ja nähneet nälkää, väkivaltaa ja kuolemaa, sanoo 36-vuotias Intisar al-Kareem ja tyynnyttelee itkevää vauvaansa. Hänen kokemuksensa voisivat olla kaikkien muidenkin tässä huoneessa: jokainen on elänyt pelossa, menettänyt omaisiaan, paennut ja selviytynyt ─ ollakseen pakolainen omassa kaupungissaan.

─ Näiden naisten on tultava kuulluiksi, he ovat hyvin traumatisoituneita ja väsyneitä. Mutta jonkun pitää myös välittää heidän ongelmansa eteenpäin niille, jotka voivat niitä ratkaista, sanoo Nuur Mikdali ja kirjoittaa muistiin naisten esiin tuomia asioita. Hän on ollut useita kertoja Mosulissa pitämässä henkisen tuen ryhmää ja saanut naisten luottamuksen. Vihko täyttyy nopeasti maan sisäisten pakolaisten vaikeuksista.

Monet ongelmista koskevat päivittäisiä asioita eli asumista, ruokaa ja toimeentuloa nyt, kun oma elämä ja koti ovat jääneet sotimisen jalkoihin.

Järkytyksistä kohti uutta elämää

Hirfa Hamadilla on kuusi lasta, joiden kanssa hän ja hänen miehensä onnistuivat täpärästi pakenemaan kodistaan Länsi-Mosulissa ISIS-järjestön tarkka-ampujien vaaniessa pitkin matkaa. Täällä he ovat majoittuneet vasta rakenteilla olevaan taloon, jossa ei vielä muuta ole kuin kantavat rakenteet ja lattiat.

─ Seiniä ei ole ja me nukumme kolmannessa kerroksessa. Pelkään, että joku pikkuisistani kierähtää yöllä nukkuessaan alas ja siksi sidon heidät jaloista tiiliskiviin kiinni yöksi, kertoo Hirfa.

Vaikeuksista huolimatta hän on nyt huojentunut, sillä ISIS on ajettu pois kaupungin itäpuolelta ja avustusjärjestöillä on tänne pääsy. Kotona Länsi-Mosulissa olosuhteet olivat pitkään sanoin kuvaamattomat.  

─ Kun ruokaa ei ollut, jouduin antamaan lapsilleni likaisessa vedessä pehmeäksi liotettua eläinten rehua. Söimme myös ruohoa. Kuolemaa oli kaikkialla, sanoo Hirfa itkuisena. Hän lisää, että itku johtuu nyt puhtaasta huojennuksesta.

─ Näissä ryhmissä yritetään saada ihmiset vähitellen eheyttämään minuutensa palaset kieltämättä sitä, mitä ovat kokeneet. He tarvitsevat paljon tukea, jotta voivat alkaa uudelleen luottaa kanssaihmisiinsä, pohtii psykologi ja psykososiaalisen tuen avustustyöntekijä Bassam Marshoud Tanskan Punaisesta Rististä.

Tanskan Punainen Risti organisoi EU:n rahoituksella Mosulin henkisen tuen ryhmien toimintaa. Tanskan Punainen Risti on tukenut Irakin Punaista Puolikuuta muun muassa kouluttamalla vapaaehtoisia vuodesta 2013.

Lasten hymy on paras palkinto

Samaan aikaan kun naiset istuvat omassa ryhmässään, lapset kokoontuvat moskeijan karulle takapihalle Azad Suleimanin johdolla. Aurinko porottaa kuumasti ja maa pölyää, mutta siitä piittaamatta lapset kiljuvat iloissaan hyppynarun pyörittämisen ja köydenvedon lomassa. Azad on ollut Punaisen Puolikuun vapaaehtoinen kolme vuotta ja vetää lapsiryhmiä eri puolilla pohjoista Irakia.

─ Viime vuodet Mosulissa ovat olleet myös lapsille hyvin rankkoja, he ovat joutuneet kärsimään paljon. He ovat hyvin arkoja tullessaan ryhmään, mutta vapautuvat pian leikeissä ja haluaisivat meidän tulevan joka päivä, kertoo 26-vuotias Azad, juuri sosiaalityöntekijäksi valmistunut innokas ja leveästi hymyilevä nuori mies.

Henkisen tuen ryhmän vapaaehtoiset kohtaavat täällä ihmisiä, jotka ovat menettäneet paljon. Vapaaehtoiset kuuntelevat heidän kertomuksiaan, tarjoavat tukeaan, ovat lähellä. Vaikeimpana monet pitävät lasten hädän todistamista.

─ Hyvinkin pienet lapset saattavat kertoa nähneensä isänsä tai veljensä tulleen surmatuksi, kertoo Nuur Mikdali.

─ Hienointa on nähdä vakavien lasten sulavan hymyyn. Inhimillisyys ja toisten auttaminen ovat minulle kaikki kaikessa, lasten hymy on palkkio, sanoo puolestaan Azad Suleiman.

Vapaaehtoisille tarjotaan myös säännöllisiä purkutilaisuuksia, joissa toimintaan osallistuvat voivat käydä läpi omia tunteitaan ja kokemuksiaan.

─ Tekee kipeää kuulla näitä kertomuksia sodasta. Mutta toisaalta se antaa myös voimaa uhrien auttamiseen; on selvää, että emme voi jättää heitä yksin. Olisi kohtalokasta, jos nämä traumatisoituneet ihmiset tuntevat, että heidät on jätetty yksin, sanoo Bassam Marshoud.

Teksti: Leena Reikko