Onko Suomi avustustyön suurvalta?

Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti
Finnairin lentokonetta purettiin Punaisen Ristin avustustavaroista Haitissa 2010.
Kuvaaja: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

Suomen Punaisen Ristin kansainvälinen avustustoiminta alkoi sotajoukkojen lääkintähuollosta. Vuosien varrella työn painopiste on siirtynyt yhä enemmän siviiliväestön katastrofiapuun ja kehitysyhteistyöhön.

Haku kansainväliseen avustustyöhön
Punaisen Ristin avustustyöntekijät työskentelevät maailmalla ja vievät avun perille sinne, missä hätä on suuri. Haemme jatkuvasti eri alojen ammattilaisia.
 
Avustustyöntekijät toimivat sekä katastrofialueilla että pitkäaikaisissa kehitysyhteistyöprojekteissa.
 
Hae mukaan avustustyöntekijäksi, katso seuraavan kurssin tiedot
 
Suomi tunnetaan Punaisen Ristin kansainvälisessä liikkeessä nopean toiminnan ja katastrofivalmiuteen liittyvän teknisen osaamisen maana, ainutlaatuisen henkilöreservin kehittäjänä ja koulutuksen edelläkävijänä. Näin listaa Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Kalle Löövi järjestön avustustoiminnan vahvuuksia.
 
Jo 40 vuoden ajan Punaisen Ristin toiminnassa mukana ollut Löövi on työskennellyt muun muassa avustustyöntekijänä sota- ja katastrofialueilla, kouluttajana sekä kansainvälisten operaatioiden johtajana Punaisen Ristin yhdistysten kansainvälisen liiton IFRC:n päämajassa Genevessä.
 
Pitkä ura on tarjonnut erinomaisen näköalapaikan juhlavuotta viettävän järjestön lähihistoriaan, joten Kalle Löövi jos kuka on oikea henkilö arvioimaan Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan kehitystä.
 
Aloitetaan kuitenkin alusta.
 

Lääkintähuoltoa keisarin armeijalle

Suomalainen kipinä oman Punaisen Ristin yhdistyksen perustamiseksi syttyi vuonna 1877 Venäjän julistettua sodan Turkille. Päämääränä oli antaa lääkintäapua Venäjän keisarin armeijaan kuuluville Suomen kaartin sotilaille.
 
Koska Suomi oli osa Venäjää, ”Yhdistys haavoitettujen ja sairasten sotilasten hoitoa varten” toimi ensimmäiset neljä vuosikymmentä Venäjän Punaisen Ristin varjossa.
 
Ranskasta tilattu 50-paikkainen liikkuva kenttäsairaala eli ambulanssi herätti aikanaan Suomen suuriruhtinaskunnassa suurta kiinnostusta. Ensimmäinen sotaretki ei kuitenkaan lunastanut suomenkielisen lehdistön ja suuren yleisön odotuksia värikkäistä seikkailuista.
 
Kauas rintaman selustaan sijoitettu sairaala kärsi huonoista kuljetusyhteyksistä ja Venäjän armeijan heikosta organisaatiosta. Viiden kuukauden aikana hoidettiin vain 110 haavoittunutta ja noin 50 sisätautipotilasta, mikä oli pettymys yhdistykselle ja innokkaalle hoitohenkilökunnalle.
 
Kaiken lisäksi Suomen kaartin pataljoona komennettiin Bulgariaan kauas suomalaisesta sairaalasta.
 
Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen rauhanajan hätäapukeräys järjestettiin Venäjän nälkää näkevien hyväksi vuosina 1891–1892. Kampanjassa muistutettiin Suomen kansaa sen omista katovuosista. Lahjoituslistat ja lipaskeräys tuottivat noin 100 000 markkaa. Viljaa kertyi noin 5 000 markan arvosta.
 
Vähemmän myötätuntoa herätti Suomen Punaisen Ristin johtokunnan päätös lähettää kenttäsairaala Venäjän-Japanin sotaan vuonna 1904. Syynä penseyteen olivat kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ankarat venäläistämistoimet, joiden tavoitteena oli alistaa autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän maakunnaksi.
 
Korkeatasoisen lääkintäyksikön lähettäminen maailmalle edustamaan Suomea katsottiin kuitenkin kunnia-asiaksi.
 
Yhdistys haavoittuneiden ja sairasten sotilaiden hoitoa varten lähetti ambulanssin Venäjän-Japanin sotaan 1904. Juna saapumassa Mantsurian rajalle. 
 
Nopea toiminta ei vielä tuolloin kuulunut Suomen Punaisen Ristin hyveisiin: ambulanssin valmisteluihin meni kuusi viikkoa, ja lähtöä odoteltiin kuukausi lisää. Retkikunta kävi jopa tervehtimässä leskikeisarinna Maria Feodorovnaa Pietarissa ennen puolentoista kuukauden junamatkaa Kaukoitään Mantšurian rintamalle.
 
Sotatantereella työ kuitenkin sujui erinomaisesti, vaikka Venäjän armeijan romahtaminen aiheutti kaaosta. Ambulanssissa ja suomalaisten varustamassa sairaalajunassa sai apua lähes 1 000 sotilasta, mukana myös neljä japanilaista upseeria.
 
Sodassa käytetty, suomalaisista talonpoikaisrattaista kehitetty sairasvaunu herätti myöhemmin huomiota maailmalla. Vaunulle myönnettiin ensimmäinen palkinto Punaisen Ristin kansainvälisessä konferenssissa Lontoossa vuonna 1907.
 
Ensimmäisen maailmansodan aikana rintamalle lähetettiin kaksi Punaisen Ristin ambulanssia, joista toinen oli Suomen teollisuudenharjoittajien kustantama. Ne hoitivat tuhansia haavoittuneita Vilnassa, Polotskissa ja Varsovassa vuosina 1914–1917.
 
Kansainvälisesti noteerattiin Suomen Punaisen Ristin perustama Tornion siirtosairaala, kun maailmansodan osapuolet pääsivät sopimukseen vaikeasti haavoittuneiden sotavankien vaihtoreitin avaamisesta linjalle Sassnitz-Trelleborg-Haaparanta-Tornio-Pietari.
 
Tornion kautta kulki vuosina 1915–1918 kaikkiaan 63 463 sotainvalidia.
 

Käännekohtana Unkarin apu 

Itsenäistyneen Suomen oma Punaisen Ristin yhdistys otti paikkansa Punaisen Ristin kansainvälisessä liikkeessä vuonna 1922.
 
Yhdistys avusti 1920-luvulla muun muassa Siperian sotavankeja, kotiin palaavia saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankeja, Kronstadtin ja Vienankarjalaisia pakolaisia, Japanin maanjäristyksen uhreja, Kreikan, Bulgarian ja Turkin pakolaisia ja maanjä-ristyksen uhreja sekä Kuuban hirmumyrskyn uhreja.
 
Kun Italian fasistijohtaja Benito Mussolini vuonna 1935 hyökkäsi Abessiniaan, nykyiseen Etiopiaan, Suomen Punaisen Ristin keräys abessinialaisten hyväksi tuotti 150 000 markkaa. Varoilla varustettiin 68-vuotiaan tohtori Richard Faltinin johtama retkikunta sota-alueelle.
 
Italian ilmapommitus vaurioitti suomalaisen kirurgisen sairaalan lopulta käyttökelvottomaksi, mutta retkikunta jatkoi työtään ruotsalaisella lähetysasemalla.
 
Toisen maailmansodan aikana ja jälleenrakennuksen vuosina Suomen Punainen Risti toimi tärkeänä kanavana ulkomailta Suomeen suunnatulle avulle. Seuraavina vuosina vahvasti kasvanut järjestö oli jälleen valmis kääntämään katseena avuntarpeeseen maailmalla.
 
Vuonna 1953 Hollannin patokatastrofin ja Kreikan maanjäristysten uhreille toimitettiin yhteensä noin 30 suomalaista puutaloa.
 
Unkarin operaatio osoitti, miten pitkälle Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen työn valmius oli kehittynyt.
 
Virstanpylväs Suomen Punaisen Ristin kansainvälisessä toiminnassa tuli vuoden 1956 Unkarin kansannoususta, jonka Neuvostoliitto kukisti kovaotteisesti. Unkarin Punaisen Ristin avustuspyyntö saavutti Suomen 27. lokakuuta 1956, ja heti seuraavana aamuna Helsingistä lähti veriplasmalähetys lentoteitse Budapestiin.
 
Suomen Punainen Risti otti vastuun kolmesta Itävaltaan perustetusta pakolaisleiristä, joiden kautta kulki lähes kolmasosa Itävaltaan saapuneista 180 000 pakolaisesta.
 
Avustustarvikkeita lastataan Unkarin-pakolaisille 1956. 
 
Unkarin avustuskampanjasta kasvoi Suomessa ennen kokematon kansanliike. Kokonaisarvoltaan 260 miljoonan markan lahjoitukset kanavoitiin valtaosin Suomen Punaisen Ristin kautta. Unkarin operaatio osoitti, miten pitkälle Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen työn valmius oli kehittynyt.
 
Se myös vahvisti pysyvästi yhteistyötä ulkoasiainministeriön kanssa. Myöhempinä vuosina merkittävä osa Suomen valtion antamasta katastrofiavusta on kanavoitu Suomen Punaisen Ristin kautta.
 

Kansainvälinen työ laajenee

Vuonna 1961 perustettu Suomen Punaisen Ristin katastrofirahasto, sen postisiirtotili 22 500 ja Yleisradion Sävellahjan keräykset toivat Punaisen Ristin kansainvälisen toiminnan miljoonien suomalaisten tietoisuuteen ja helpottivat varainhankintaa.
 
Kalkun logistiikkakeskus Tampereella on vuodesta 1965 lähtien tehostanut avustustyötä ja nopeaa toimintaa vastaamalla katastrofiapuun- ja kehitysyhteistyöhön tarvittavista hankinnoista sekä avustustarvikkeiden varastoinnista, pakkauksesta ja kuljetuksesta.
 
Kalkussa myös ylläpidetään katastrofivalmiusyksiköitä jatkuvassa lähtövalmiudessa.
 
1960–70-lukujen taitteessa Suomen Punaisen Ristin henkilökuntaa ja lääkintäryhmiä palveli monipuolisissa tehtävissä muun muassa Biafran, Vietnamin, Bangladeshin ja Jordanian sotatoimialueilla, kuivuuden ja nälänhädän piinaamassa Keniassa ja Etiopiassa, sisällissodan siviiliuhrien lääkintätehtävissä Kyproksella, kehitysyhteistyön kenttäjohdossa Afganistanissa ja Tansaniassa sekä vankien vaihtoon liittyvissä lääkintätehtävissä Israelin ja Egyptin välillä.
 
Etiopian nälänhätä järkytti maailmaa vuonna 1980. Etiopian auttamisesta sai alkunsa Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräys.
 
Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustyön henkilöreservi perustettiin vuonna 1970.
 
– Nykyään reserviin kuuluu jo noin 1 100 henkilöä. Se on poikkeuksellinen määrä maailman humanitaaristen järjestöjen keskuudessa ja tehnyt meistä Punaisen Ristin liikkeen suurimman henkilöavun lähettäjän. Esimerkiksi vuonna 2010 pystyimme hetkessä lähettämään toista sataa avustustyöntekijää Haitin maanjäristyksen uhrien tueksi, Kalle Löövi kertoo.
 
Suomen nousua henkilöavun suurvallaksi edesauttoi asema pienenä, puolueettomana maana.
 
– Suomalaisia on ollut helppo lähettää maailmalle, koska konflikteissa ei ole tarvinnut murehtia, kuuluuko Suomen valtio jonkun osapuolen taustavaikuttajiin.
 
Toiminta kriisialueilla teki Suomen Punaisesta Rististä myös arvostetun kehitysyhteistyökumppanin. Nigeriassa 1960-luvulla Pohjoismaiden Punaisen Ristin järjestöjen kanssa alkanut pitkäjänteinen kehitysyhteistyö on laajentunut ympäri maailmaa.
 
– Monissa maissa paikalliset Punaiset Ristit ja Punaiset Puolikuut haluavat toteuttaa terveys- ja katastrofivalmiushankkeita juuri meidän kanssamme, koska olemme osoittaneet kykymme kriisitilanteissa.
 
1990-luvulla apua vietiin muun muassa Kosovoon.
 
Tällä hetkellä Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen hätäavun budjetti on noin 21 miljoonaa euroa ja kehitysyhteistyön budjetti 9 miljoonaa euroa. Avustustoiminnan laajuus riippuu yhteisöiltä ja yksityishenkilöiltä saaduista lahjoituksista.
 
Valtion osuus rahoituksesta on kasvanut merkittävästi, kun ulkoasiainministeriö on ryhtynyt tehokkaammin hyödyntämään Punaisen Ristin verkostoa ja osaamista.
 
– 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajotessa ja Jugoslavian alueen sotien aikana kansainvälisen toiminnan budjetti oli yhteensä noin 20 miljoonaa. Ulkoasiainministeriön aloitteesta laajensimme 2000-luvulla kehitysyhteistyötä, jolloin kokonaisbudjetti nousi muutamia kertoja jopa 40 miljoonaan euroon, Löövi kuvaa.
 

Koulutusta ja innovaatioita

Kansainvälisessä humanitaarisessa toiminnassa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvun alussa, kun Punainen Risti ja YK ryhtyivät parantamaan suurkatastrofeihin varautumista sekä avustusoperaatioiden arviointia ja koordinaatiota.
 
– Taustalla olivat huonot kokemukset vuoden 1988 Armenian maanjäristyksessä ja Keski-Amerikan hirmumyrskyissä. Huomattiin, että eri puolilta maailmaa tuleva apu pitää standardoida ja saada linkitettyä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Kymmenen vuoden ajan kaikki kansainvälisen Punaisen Ristin FACT-johtajat ja -koordinaattorit eli kentällä tehtävän avustustyön suunnittelijat, koulutettiin Suomessa, Kalle Löövi kertoo.
 
Kansainvälisen toiminnan historiaan mahtuu niin paljon ylpeydenaiheita, että yhden nostaminen muiden edelle on mahdoton tehtävä.
 
Suomen Punainen Risti nousi johtavaan rooliin myös nopeaan toimintaan tarkoitettujen ERU-katastrofivalmiusyksiköiden kehittämisessä ja niihin liittyvässä koulutuksessa. ERU-hätäapuyksiköitä on valmistettu Suomessa vuodesta 1992 alkaen.
 
– Vuoden 1994 Ruandan kansanmurhan jälkeen Suomen Punaisen Ristin klinikoita ja terveysasemia muokattiin liikkuvampaan ja helpommin siirrettävään suuntaan. Meillä Suomessa on laajin valikoima erilaisia ERU-yksiköitä koko Punaisen Ristin liikkeessä.
 
Viimeisin Suomen Punaisen Ristin innovaatio ovat liikkuvat viestintäyksiköt eli toimittaja-kuvaaja -työparit, jotka raportoivat maailmalta kansainvälisen avun tuloksista ja toisaalta avun tarpeesta.
 
– Viime vuonna meillä oli parhaimmillaan seitsemän tällaista viestintätiimiä maailmalla. Tuotettu materiaali hyödyttää myös muita Punaisen Ristin järjestöjä.
 

Yhteys kotimaan toimintaan

Koulutuksen ja kansainvälisen avun henkilöreservin ylläpidon lisäksi Kalle Löövi nostaa Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan menestyksen kulmakiveksi vahvan yhteyden kotimaan toimintaan.
 
– Viemme osaamista ja oppia molempiin suuntiin. Kansainvälinen kenttä on katastrofien osalta paljon vaativampi kuin Suomi, joten pystymme kehittämään siellä toimintamalleja ja työkaluja, joita voidaan käyttää myös kotimaassa. Esimerkiksi Arabikevään aikana Libyan ja Tunisian rajalle perustetun suuren pakolaisleirin ratkaisuja käytettiin hätämajoituksessa, kun Suomeen tuli suuri määrä turvapaikanhakijoita. Kansainvälistä kokemusta hyödyntäen olemme myös kehittäneet yhden maailman nopeimmista evakuointisairaaloista kotimaan käyttöön.
 
140 vuotta täyttäneen Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen toiminnan historiaan mahtuu niin paljon ylpeydenaiheita, että yhden nostaminen muiden edelle on mahdoton tehtävä. Sen sijaan Kalle Löövi nostaa esiin muutaman esimerkin lähihistoriasta.
 
– Vietnamin pakolaiset. Avustusoperaatiot entisen Jugoslavian maissa. Vaikuttaminen Somalian Punaisen Puolikuun rakentamiseen niin, että se on ainoana organisaationa pystynyt toimimaan koko maassa läpi sotavuosien. Tuhansien suomalaisten evakuointi vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin jälkeen ja sitä seurannut seitsemän vuoden avustusoperaatio.
 
Suomen Punainen Risti on tehnyt pitkän matkan Venäjän keisarin sotajoukkojen lääkintähuollosta arvostetuksi kansainvälisen avustustyön pikkujättiläiseksi.
 
Teksti: Sami Sallinen
Kuvat: Suomen Punaisen Ristin arkisto