Välillä kolisee

Joonas Brandt
Joonas Brandt
Joonas Brandt

Reilu vuosi sitten radiojuontaja ja muusikko Ville Kinaret istui autossa ja hakkasi rattia. Oma neuvottomuus hätätilanteessa suututti. Jos vaimo ei olisi ehtinyt ajoissa auttamaan tukehtuvaa lasta, mihin asti omat ensiaputaidot olisivat riittäneet?

Punaisen Ristin viikko 6.-12.5.

Päivä oli alkanut ihan tavallisesti: vaimo valmisteli töihinlähtöä ja Kinaret lounasta lapsille. Puolitoistavuotiaan pojan lautasella oli perusruokaa, kasviksia ja lihapullia. Samalla hetkellä, kun Kinaretin vaimo huikkasi eteisestä heipat ja avasi oven lähteäkseen, lapsi hiljeni ja hänen huulensa muuttuivat sinisiksi. Lihapulla oli juuttunut kurkkuun. Hengityksestä ei kuulunut pihaustakaan.

Kinaret loikkasi tuolilta, ravisteli lasta ja taputteli häntä selkään. 15 vuotta sitten käytyjen ensiapukurssien opit myllersivät päässä. Mitä ihmettä pitää tehdä? Saako taapero rankavamman, jos kaksimetrinen äijä täräyttää kämmenellä lapaluihin?

– Mä huusin vaimolle, että tule takaisin sieltä, tämä tyyppi tässä tukehtuu, Kinaret muistelee.

Kaikki kävi hetkessä. Sairaanhoitajavaimo ryntäsi keittiöön ja sai lihapullan irtoamaan. Lapsi itki hetken, tyyntyi ja jatkoi touhujaan.

Kinaret raivostui itselleen.

– Se tapahtui ihan hiton nopeasti. Pulla tuli ulos, limaklöntti tippui maahan, lapsi vähän säikähti ja lähti leikkimään. Itse jäin miettimään, että nyt se leikkii tuolla, mutta äsken tilanne oli 60 sekunnin päässä siitä, että nyt järjestettäisiin lapselle hautajaisia.

– Päätin, että tämä on viimeinen kerta, kun epäröin hetkeäkään, kun on omien lasten turvallisuudesta kyse. Sanoin vaimolle, että varaat meille semmoisen ensiapukurssin, että seuraavan kerran, kun menee pulla kurkkuun, niin se on pihalla sekunnissa.

Lääkintämiehestä isäksi

Vaimon varaamalla ensiapukurssilla Kinaret oppi irrottamaan ruuanpalan pikkulapsen kurkusta.

– Se on yksinkertaista tietoa. Tarvitsee hallita käytännössä neljä-viisi asiaa. Pää alaspäin ja lapsi tuohon polvelle ja sitten pamauta, hän kertaa.

Kinaret kävi ensiapukurssit armeijassa ja pari vuotta myöhemmin hoitajakoulussa. Lääkintämiehenä hän harjoitteli luusahan käyttöä ja suolipussin tekemistä kranaatin repimään vatsaan. Poikamiehen elämässä taaperoikäisen ensiapu tai kodin turvallisuus eivät tuntuneet kovin tärkeiltä.

Tultuaan isäksi kolmekymppisenä Kinaret sai tipauttaa perspektiiviään kerrasta puolitoista metriä alemmas. Ja siellä ne näkyivät, kodin vaaranpaikat: lattialla kiemurtavat sähköjohdot, sormia magneetin tavoin puoleensa vetävät pistorasiat ja kuuma kiuas, johon keskilauteelta ylettää pienempikin, kun oikein kurottaa.

– Kun on keskittynyt siihen, ettei pää kolise ovenkarmeihin, niin yhtäkkiä pitääkin sijoitella pöytää niin, ettei otsa aina olisi pöydän kulmassa, kun nurkan takaa tullaan.

Pää kaakelissa

On Kinareteilla sattunut havereita lihapullaepisodin jälkeenkin. Lapsi kaatui syöttötuolista suorilta jaloilta parketille kallo kumisten. Ja kun toinen lapsi pamautti päänsä kylpyhuoneen kaakeliin, vanhemmat valvoivat yön ja tarkistivat lääkärin ohjeen mukaan puolentoista tunnin välein, vieläkö lapsi on tajuissaan.

Kaiken jälkeen Kinaret on kuitenkin sitä mieltä, että vähällä on selvitty.

– En ole semmoinen googlaaja, että kävisin etukäteen läpi kaikki pahimmat skenaariot ja sitten pelkäisin niitä. Koko ajattelu Suomessa on katastrofilähtöistä, mikä on tavallaan hyvä, koska lapset ovat turvassa, mutta kääntöpuoli on se, että meillä kaikilla vanhemmilla on vatsahaava.

– Mun turvallisuusfilosofia lasten kanssa perustuu siihen, että vaikka olisit kuinka turvallisuushakuinen, et pysty kontrolloimaan elämää. Sen sijaan kannattaa opetella itse valmiuksia ja yrittää kouluttaa myös lapsia niin, että olisi perustaitoja pahoja tilanteita varten.

– Tottakai vanhempana skannailee vaaroja koko ajan. Väistämätöntä kuitenkin on, että välillä vähän kolisee.

Pipi autossa

Kinaret on opettanut auttamista sopivissa paloissa myös lapsilleen. Kaksivuotias osaa jo pyytää laastaria, viisivuotias kutsua apua.

Kinaret on myös pitänyt huolta, että lapset uskaltavat tulla kertomaan isälle, jos vahinko sattuu. Kolmevuotiaana poika tuli pyytämään isältä laastaria haavaan. Kun isä kysyi, mihin pipi on tullut, poika vastasi, että naapurin Jukan autoon.

– Sanoin itselleni, että hillitse itsesi nyt ainakin hetkeksi. Kysyin pojalta, missä kohtaa pipi Jukan autossa on. Näin, että poika oli kivellä naarmuttanut uuden farmarin takaluukun kraapuille.

– Mentiin sitten naapuriin ja sanoin, että itse kerrot Jukalle, miten on käynyt. Poika pyysi anteeksi ja sai anteeksi ja ne keskenään sopi mies miehelle, että minä maksan laskun. Se oli hyvin neuvoteltu, Kinaret hekottaa.

Tulevana kesänä Kinareteille syntyy kolmas lapsi. Koska ensiapukurssin opit unohtuvat helposti, kahden lapsen isä valmistautuu tulevaan mielikuvaharjoittelulla.

– Kun muutenkin vahdin lapsen ruokailua, teen sen mielikuvaharjoituksen, että kun tuo paprika tuossa menee poikittain pilliin, niin mitä sitten tekisin. Harjoitus kestää kymmenen sekuntia. Aika pienellä vaivalla voi parantaa mahdollisuuksiaan selvitä.