Älä usko näihin kolmeen myyttiin yksinäisyydestä

Pyysimme psykologia, yksinäisyysasiantuntijaa ja sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattoria purkamaan yleisimmät yksinäisyyteen liittyvät myytit.

Myytti 1. Vain harva kokee yksinäisyyttä

Yksinäisyys on Suomessa hyvin yleistä. Jo ennen koronaa joka viides suomalainen koki yksinäisyyttä ajoittain ja joka kymmenes jatkuvasti. Se on paljon, yhteensä 500 000 ihmistä.

Kyse on yksinäisyydestä, joka ei ole oma valinta. Siihen liittyy ahdistusta ja toisten ihmisten kaipuuta.

Yleisintä yksinäisyys on aikuisuuden molemmissa päissä. Nuoret kokevat yksinäisyyttä usein aloittaessaan uudet opinnot ja muuttaessaan yksin asumaan. Vanhuusiällä puolestaan lähipiiri vähenee.

Totuus on, että yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa. Niin lapset, nuoret, perheelliset, uraohjukset kuin sosiaalisen median supervaikuttajatkin.

Yksinäisyys harvoin näkyy päällepäin.

Totuus 1. myytin takana: Korona on pahentanut yksinäisyyttä

Tyypillisimmin yksinäisyyteen sysää jokin elämäntilanteen muutos, kuten muutto uudelle paikkakunnalle, harrastuksen loppuminen tai ero.

Korona aiheutti tuon elämänmuutoksen. Moni on joutunut tekemään kaikki työt tai opinnot etänä. Harrastukset ovat katkolla eikä ystäviäkään voi helposti nähdä.

Maaperä on yksinäisyyden kasvulle otollinen, kun päälle nakkaa vielä pohjoisen pimeän kaamoksen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyden tunteen kasvaneen korona-aikana. THL:n FinSote -tutkimuksessa haastateltiin 16 600 ihmistä syyskuun alun ja marraskuun 2020 lopun välisenä aikana.

Jo se, että huomioimme toiset ihmiset kadulla ja kaupassa, auttaa. Monelle yksi puhelinsoitto voi olla viikon kohokohta.

Punaisen Ristin sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta näkee, että ahdistavilla kokemuksilla voi olla positiivisia seurauksia pitkällä aikavälillä.

– Nyt on ymmärretty, miltä eristys ja yksinäisyys tuntuu. Ehkä se havahduttaa ajattelemaan, mitä voisi itse tehdä asialle, Alaranta sanoo.

– Jo se, että huomioimme toiset ihmiset kadulla ja kaupassa, auttaa. Monelle yksi puhelinsoitto voi olla viikon kohokohta.

Myytti 2. Yksinäisyydestä ei ole suurta haittaa

Yksinäisyystutkija Niina Junttila on tuonut esiin sitä, että yksinäisyys näkyy aivoissa.

Yksinäiseksi itsensä kokeva kiinnittää sosiaalisissa tilanteissa herkemmin huomiota negatiivisiin asioihin. Positiiviset ja mielihyvää tuottavat asiat jäävät näin huomaamatta.

Tästä muodostuu helposti kierre, jossa sosiaalisia tilanteita välttelee, koska ne tuntuvat raskailta. Lopulta yksinäisyys altistaa masennukselle, unettomuudelle ja monille mielenterveyden häiriöille.

Ihminen kun tarvitsee toisia ihmisiä.

Totuus 2. myytin takana: Terveydelle haitallista

Yksinäisyys on terveydelle haitallisempaa kuin tupakointi tai ylipaino. Se lisää stressihormonin eli kortisolin määrää kehossa, mikä rasittaa elimistöä ja altistaa pitkällä aikavälillä monille sairauksille.

Aivoissa yksinäisyys tuntuu sosiaalisena kipuna samoilla alueilla, missä fyysinenkin kipu tuntuu.

– Laskua yhteiskunnalle syntyy jo siitä, että yksinäiset käyvät enemmän lääkärissä, sanoo Maaret Alaranta.

Ei millään yhteiskunnalla ole varaa menettää viidennestä väestöstä yksinäisyydelle.

Etenkin pitkittynyt yksinäisyys heikentää terveyttä. Sen tähden Suomen on nyt syytä tarttua ongelmaan. Koronan aiheuttama yksinäisyys ei saa jäädä päälle.

– Ei millään yhteiskunnalla ole varaa menettää viidennestä väestöstä yksinäisyydelle, Alaranta sanoo.

Juuri tästä syystä Iso-Britannia nimitti muutama vuosi sitten yksinäisyysministerin.

Myytti 3. Yksinäisyydestä ei pidä puhua

Punaisen Ristin valmiusryhmän psykologi Nina Lyytinen on huomannut, että yksinäisyyteen voi liittyä voimakastakin häpeää.

– Monet kertovat, että on vaikeampaa sanoa olevansa yksinäinen kuin että on kuormittunut työstä tai jopa masentunut, Lyytinen kertoo.

Yksinäisyydestä puhuminen on tabu.

Häpeään vaikuttaa moni asia, kuten jokaisen oma kasvuympäristö ja suomalainen yksinpärjäämisen kulttuuri. Myös kiillotettu somemaailma voi aiheuttaa paineita ja häpeää siitä, jos oma elämä ei ole täynnä hauskoja asioita.

Lasten ja nuorten keskuudessa yksinäisyys on yleisempää vähävaraisissa perheissä. Yksi syy on, että mahdollisuudet harrastuksiin ovat niukemmat, jolloin ystävyyssuhteita jää solmimatta.

Lisäksi köyhyys aiheuttaa stressiä, joka vie voimia muulta.

Totuus 3. myytin takana: Yksinäisyyden kokemuksista kannattaa kertoa

Lyytinen sanoo nähneensä viime vuosina häpeän myytin säröilevän. Monet somevaikuttajat ovat ottaneet asiakseen puhua mielenterveydestä, kateudesta, masennuksesta ja kehokuvasta.

– He todella auttavat, Lyytinen kiittää.

Meidän tulisi puhua yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista paljon enemmän, jotta ihmiset ymmärtäisivät, etteivät he ole asian kanssa yksin.

– Nuoret aikuiset puhuvat näistä asioista nykyään enemmän. Samalla ammattiavun hakemisesta on tullut sallitumpaa.

Lyytisen mielestä yksinäisyydestä puhutaan yllättävän vähän ottaen huomioon ongelman laajuuden.

– Meidän tulisi puhua yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista paljon enemmän, jotta ihmiset ymmärtäisivät, etteivät he ole asian kanssa yksin, Lyytinen sanoo.

Vertaistuki on tärkeää

Lyytinen muistuttaa, että usein helpottaa jo se, että ikävän asian tunnistaa ja sen saa sanottua ääneen. Se on ensimmäinen askel ratkaisujen löytymiseen.

Apua kannattaa hakea. Ammattiavun lisäksi esimerkiksi Punaisen Ristin ystävätoiminta tarjoaa tukea yksinäisyyttä kokeville.

Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiset kohtaavat vuosittain noin 25 000 yksinäisyyttä kokevaa.  Löydä oma tapasi olla mukana.