Koko maakunta suree

Tiistain ampumisdraaman keskipiste on koko ajan ollut tapahtumapaikalla Kauhajoella, mutta suru lepää raskaana koko Etelä-Pohjanmaan päällä.

Tiistain ampumisdraaman keskipiste on koko ajan ollut tapahtumapaikalla Kauhajoella, mutta suru lepää raskaana koko Etelä-Pohjanmaan päällä.

Murhatut kahdeksan nuorta naista, yksi nuori mies ja heidän miesopettajansa olivat kotoisin eri puolilta maakuntaa, muualta kuin Kauhajoelta.

Kolmantena päivänä koulusurmien jälkeen Punaisen Ristin Ilmajoen osasto avasi keskustan pääkadun varrella erityisen kohtaamispaikan, jonka ovet olivat perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina auki kaikille keskusteluun halukkaille. Paikalla oli SPR:n vapaaehtoisia, sekä Seinäjoen keskussairaalan henkisen ensiapuryhmän jäseniä.

"Uskoakseni kohtaamispaikan avaaminen on signaali ihmisille ryhtyä keskustelemaan kokemastaan. Kynnys avata tämä nimenomainen ovi on ollut korkea, mutta tuolla kylillä SPR:n ihmisten kanssa on puhuttu paljon ja syvissä vesissä kyntäen," sanoo Eila Suksi, Punaisen Ristin Ilmajoen osaston puheenjohtaja, kymmenvuotisen kokemuksen kriisiryhmässä hankkinut aktiivi.

"Estonian kauhut olivat aikoinaan jotenkin kuitenkin niin kaukana. Myyrmäen pommi ja Jokela olivat pääkaupunkiseudulla, joka on niin kovin erilainen kuin Pohjanmaan lakeudet. Kun paha nyt iskee suoraan Ilmajoen kyliin eri puolille pitäjää, ei ole mitään suojaavaa selitystä enää jäljellä," Suksi sanoo.

Nuoret puhuvat Ilmajoella Kauhajoen tapahtumista ja menetetyistä ystävistään taukoamatta. Keskustelu on kovin konkreettista. Ajatukset siitä millaiseen kohtaloon tappaja alisti uhrinsa saavat nuoret miehet vihaisiksi.

"Meiltä lähti tiistaina heti hälytyksen tultua kaksi autollista koulutettuja vapaaehtoisia Kauhajoelle. Nyt me tarvitsemme resurssimme itse, selvitäksemme tästä pohjattomasta surusta. Tänään oli ensimmäiset kuolinilmoitukset lehdessä. Meillä on hätä läpi pitäjän."

Pohjanmaan pitäjistä kerättyjen kokemusten perusteella vanhemmat ovat eniten huolissaan omasta kyvystään puhua tästä asiasta lastensa kanssa.

Yhdessäkään perheessä ei tietoisesti kasvateta ihmisvihaajia. Siksi vanhempien huoli on syvä. Miten me takaamme että omat lapsemme kasvavat tasapainoisiksi aikuisiksi? Miten varmuus saavutetaan?

Lapset ja nuoret pohdiskelevat syvimmissä syvänteissä käydessään voiko minusta tulla ihmisvihaaja, olenko minä liian hiljainen, muuttaako tietokonepelaaminen minut tappajaksi, miten kiusaaminen vaikuttaa minuun?

Asuuko minun sisälläni jokin hallitsematon pahuus?

Monilla koulutytöillä on selittämätön pelko kouluun menon ajatusta vastaan.

Pojat eivät oirehdi, ainakaan julkisesti, samalla tavalla. Aikuisissakin tapahtuma on nostanut esiin ihmisten itsensä oudoiksi kokemia pelkoja.

Punaisen Ristin vapaaehtoiset tarjoavat kanavan puhua. Koko Pohjanmaa on täynnä puhetta, joka etsii halukkaasti kuuntelevaa, ystävällistä korvaa.

Kauhajoen kaduilla, ja maakunnan pitäjissä puhe ja korvat kohtaavatkin kiihtyvällä tahdilla. Punainen Risti toimii.

Siviiliammatiltaan Eila Suksi on terveydenhoitaja. Hänen toimenkuvaansa kuuluu muun työn ohella noin 200 koululaisen terveydenhoito. "Ilmajoella pystymme tapaamaan jokaisen heistä ainakin kerran vuodessa, ja pikkuisen aikaakin on käytössä jokaista kohti. Jossakin pääkaupunkiseudulla nämäkin asiaan hoidellaan aika 'äkääseen', joissakin paikoin harvemmin kuin vuosittain. Näiden tapausten jälkeen kouluterveydenhuollon hartioille ollaan kasaamassa pelottavan paljon vastuita," hän sanoo.

Kuva ja teksti: Pekka Reinikainen