Perusperiaatteet sitovat kaikkia

ICRC
Punaisen Ristn kansainvälinen komitea työssä Pohjois-Darfurissa.
Kuvaaja: ICRC

Humanitaarisen oikeuden sääntöjä sovelletaan konfliktin keskellä. Sodan sääntöjen perusperiaatteet sitovat kaikkia.

Faktaa sodan oikeussäännöistä
  • suojelee niitä, jotka eivät osallistu taisteluihin
  • rajoittaa sodankäyntikeinoja
  • suojeltujen henkistä ja fyysistä hyvinvointia on kunnioitettava
  • suojeltuja on kohdeltava inhimillisesti ja tasapuolisesti
  • suojeltuja kohteita, esim. sairaaloita tai kouluja, vastaan ei saa hyökätä
  • suojamerkkejä ovat punainen risti, punainen puolikuu ja punainen kristalli
Noudatetaanko sodan oikeussääntöjä?

Äärimmäisen väkivallan keskellä sääntöjen noudattaminen on haasteellista. Sääntörikkomusten ohella on huomattava myös ne tapaukset, joissa sodan oikeussäännöt ovat mahdollistaneet ihmisten suojelun ja rajoittaneet epäinhimillisten aseiden käyttöä. Nämä tapaukset päätyvät uutisiin harvoin.

Vastuu valtioilla

Sodan oikeussäännöt mahdollistavat sotarikollisten tuomitsemisen. Vastuu loukkausten valvonnasta ja niistä tuomitsemisesta on valtioilla.

Sitoutumalla kohtelemaan vihollisiaan inhimillisesti valtio pyrkii takaamaan vastaavan kohtelun sotatoimien uhriksi joutuville omille kansalaisilleen. Sääntöjä on noudatettava, vaikka toinen osapuoli ei niin tekisikään.

Sodan oikeussäännöt ovat valtioiden sopimia ja ne ovat osa kansainvälistä oikeutta. Humanitaarisen oikeuden perustan muodostavat Geneven neljä sopimusta vuodelta 1949 sekä niiden lisäpöytäkirjat. Kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet Geneven sopimukset eli ottaneet ne osaksi omaa lainsäädäntöään.

Sodankäyntimenetelmiä rajoittavia sopimuksia on myös paljon muita, joihin kaikki valtiot eivät ole sitoutuneet. Kuitenkin näitäkin maita sitoo ns. tapaoikeus, joka muodostuu valtioiden välisestä toistuvasta käytännöstä.

Sääntöjä inhimillisyyden puolesta sodan keskellä

Sodan oikeussäännöt toimivat moraalisena mittapuuna sille, mikä sodassa on sallittua. Säännöt ovat myös toimittajille väline, jonka avulla he voivat arvioida osapuolten sotilaallisia toimia.

Humanitaarinen oikeus tunnustaa sodan realiteetit ja taistelevien osapuolten tavoitteet. Nämä säännöt on laadittu tilanteisiin, jossa osapuolet käyttävät tappavaa voimaa toisiaan vastaan. Taistelijoiden kesken väkivallan käytöstä ei rangaista.

Säännöt rajoittavat kuitenkin voimankäyttöoikeutta määrittelemällä, kenelle ja millä tavoin voimankäyttö on sallittua. Näin ne pyrkivät estämään sodan aiheuttamaa turhaa ja liiallista kärsimystä ja helpottamaan rauhan rakentamista.

Humanitaarinen oikeus ei ota kantaa siihen, onko valtiolla oikeutus aseellisen voiman käyttöön. Siitä, onko kyse laittomasta hyökkäyksestä vai oikeutetusta itsepuolustuksesta, säädetään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) peruskirjassa.

Mitkä säännöt mihinkin tilanteeseen?

Sodan oikeussääntöjä sovelletaan vain aseellisissa selkkauksissa, kun konflikti on jo alkanut. Säännöt ovat samat kaikille selkkauksen osapuolille huolimatta siitä, kuka sen aloitti.

Rauhan aikana tapahtuvien mellakoiden ja yksittäisten väkivaltaisuuksien sattuessa sovelletaan valtion omia lakeja ja yleisiä ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeudet pätevät myös konfliktitilanteissa, vaikkakin niitä voidaan rajoittaa tietyin ehdoin. Esimerkiksi kokoontumisvapautta, ihmisten liikkumista ja omaisuuden suojaa rajoitetaan usein konfliktin aikana. Sen sijaan humanitaarisen oikeuden säännöistä ei voi poiketa missään tilanteessa.

Ihmisoikeudet ja humanitaarinen oikeus tähtäävät kumpikin ihmisten suojeluun, mutta eri lähtökohdista. Yhteistä molemmille säännöksille on Geneven sopimusten yhteinen III artikla. Artiklassa määritellään vähimmäisvaatimukset ihmisten kohtelulle.

Ote yhteisestä III artiklasta:
Aikaan ja paikkaan katsomatta kiellettyjä ovat

  • henkeen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset, erittäinkin murha kaikissa muodoissa, silpominen, julmuutta osoittavat piteleminen ja kidutus;
  • panttivangiksi ottaminen;
  • henkilökohtaisen arvon loukkaukset, erittäinkin nöyryyttävät ja alentavat kohtelut;
  • tuomiot, joita ei ole antanut sellainen tuomioistuin, jonka toimintaan liittyvät sivistyskansojen välttämättömiksi tunnustamat oikeudelliset takeet, ja teloitukset, jotka pannaan täytäntöön sellaisen tuomioistuimen edeltävättä ratkaisutta.
Jessica Barry / ICRC

Geneven vuoden 1949 sopimukset syntyivät Punaisen Ristin kansainvälisen komitean aloitteesta.