Siviilien suojelu

Valtaosa aseellisten selkkausten uhreista on nykyään siviilejä. Sodankäyntimenetelmät ovat muuttuneet ja aseteknologia kehittyy jatkuvasti. Lisäksi konflikteissa osapuolina ovat entistä useammin erilaiset aseelliset ryhmittymät.

Siviiliväestö sellaisenaan ja siihen kuuluvat siviilihenkilöt eivät saa joutua aseellisen toiminnan kohteeksi

Näistä syistä kansainvälinen yhteisö on neuvotellut vuoden 1949 Geneven sopimusten lisäksi kaksi lisäpöytäkirjaa vuonna 1977 sekä useita sodankäyntimenetelmiä ja aseiden käyttöä rajoittavia sopimuksia.

Punainen Risti on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä näitä sopimuksia esittämällä aloitteita ja tekemällä tutkimustyötä sopimusten pohjaksi.

Lue lisää sopimuksista

Yhä useampi konflikti on maan sisäinen

Sodan oikeussäännöissä tehdään ero kansainvälisten ja ns. kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten välillä. Kansainvälisissä aseellisissa selkkauksissa osapuolina on kaksi tai useampia valtioita. Suurin osa sopimuksista, kuten Geneven sopimukset lisäpöytäkirjoineen, soveltuvat näihin tilanteisiin.

Kansainvälistä luonnetta vailla olevissa aseellisissa selkkauksissa toisiaan vastaan taistelevat valtion viralliset asevoimat ja erilaiset aseelliset ryhmittymät tai ainoastaan aseelliset ryhmittymät keskenään.

Valtioiden itsemääräämisoikeuden takia näihin selkkauksiin soveltuvia säädöksiä on vähemmän. Geneven yleissopimusten ns. yhteinen 3 artikla, Geneven sopimusten II lisäpöytäkirja vuodelta 1977 sekä tapaoikeus suojelevat maan sisäisten selkkausten uhreja.

Sopimuksissa määritellään tarkasti siviilien ja taistelijoiden erot sekä oikeus suojeluun eri tilanteissa. Tämä parantaa siviilien oikeudellista turvaa.

Kulmakivet: suhteellisuusperiaate ja erottelun periaate

Lisäpöytäkirjojen mukaan taistelevien osapuolten on estettävä tai minimoitava ihmishenkien menetykset ja vahingot siviilikohteille. Lisäksi on tehtävä ero siviili- ja sotilaskohteiden välillä – vain sotilaskohteita vastaan saa hyökätä.

I ja II lisäpöytäkirjassa kielletään:

• taistelijoita esittämästä siviilejä
• umpimähkäiset hyökkäykset
• yhteisöjen selviämisen kannalta välttämättömien kohteiden tuhoaminen
• uskonnonharjoituspaikkoihin ja muistomerkkeihin kohdistuvat hyökkäykset.

Sodan oikeussäännöt kieltävät kaikki sodankäyntitavat ja -keinot, jotka:

• eivät tee eroa siviilien ja sotilaiden tai siviili- ja sotilaskohteiden välillä
• aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ja liiallisia vammoja
• aiheuttavat vakavia tai pitkäaikaisia vahinkoja ympäristölle.

Monet tällaisia seurauksia yleensä aiheuttaneet aseet, esimerkiksi räjähtävät ammukset, kemialliset ja biologiset aseet, sokeuttavat laser-aseet ja henkilömiinat, on nykyään kielletty tai niiden käyttöä on rajoitettu erillisissä kansainvälisissä sopimuksissa.

Suomen osalta henkilömiinoja koskeva ns. Ottawan sopimus on ollut voimassa 2012 lähtien. Rypäleaseet kieltävää ns. Oslon sopimusta Suomi ei ole ratifioinut.

Humanitaarinen oikeus suojelee haavoittuvaisimpia

Henkilöitä, jotka eivät osallistu sotilaalliseen selkkaukseen, tulee kunnioittaa, suojella ja kohdella inhimillisesti. 

• Haavoittuneet ja sairaat, sekä siviilit että sotilaat, on kerättävä ja heistä on huolehdittava, ketään syrjimättä.
• Naisia ja lapsia on kunnioitettava ja suojeltava siveellisyyteen kohdistuvalta väkivallalta.
• Lapsille ja nuorille on taattava erityissuojelu. Alle 15-vuotiaat eivät saa osallistua vihollisuuksiin.
• Erilleen joutuneet perheenjäsenet tulee yhdistää. Omaisilla on myös oikeus tietää kadonneiden läheistensä kohtalosta. Lue lisää Punaisen Ristin henkilötiedustelusta

Jos sinulla on kysyttävää humanitaarisesta oikeudesta tai tarvitset asiantuntijalausuntoa, otathan meihin yhteyttä: humanitaarinenoikeus(at)punainenristi.fi
vaihde: 020 701 2000 (arkisin klo 8.30–16.00)