”Kyllä pystyy olemaan yhteydessä, kun ossaa vaan puhua ja tietää kelle soittaa”

Koronavirusepidemian vuoksi ihmiset ovat joutuneet eristäytymään koteihinsa ja rajoittamaan lähikontakteja. Samasta syystä Punaisen Ristin ystävätoiminnan kasvokkaiset tapaamiset ovat tauolla.

Yhteydenpito ystäväparien kesken kuitenkin jatkuu entistä tiiviimmin etäyhteyksien avulla, ja vapaaehtoisten toimittamasta asiointiavusta on ollut iloa ja hyötyä monille.

Uuteen tilanteeseen ovat mukautuneet myös rovaniemeläiset Heli Vähäkangas ja Leila Uutela. Helin ja Leilan ystävyys alkoi vuonna 2016, kun Heli osallistui Punaisen Ristin ystäväkurssille ja sai Leilan saman tien ystäväkseen.

En olisi ikinä uskonut, kun tulin Punaisen Ristin ystävätoimintaan, että se voisi olla niin kivaa mitä se on ollut.

Ystävykset ovat tottuneet tapaamaan viikoittain ja tavallisesti he käyvät yhdessä esimerkiksi kaupassa tai syövät yhdessä Leilan luona. Heli auttaa pyörätuolilla liikkuvaa Leilaa ja Leila taas laittaa ystävyksille ruokaa.

– Kun on paikka, mihin en pyörätuolilla pääse, niin Heli auttaa ja kaupassa ottaa tavaroita korkealta ja matalalta. Meillä mie laitan ruoan ja yhdessä syödään ja jutellaan kaiken maailman asioista, Leila kuvailee ystävysten tapaamisia tavallisissa olosuhteissa.

Koronatilanteen vuoksi yhteiset kauppareissut ja juttutuokiot ruoan äärellä ovat tauolla. Kasvokkaisten tapaamisten sijaan ystävykset pitävät nyt yhteyttä puhelimitse. Heli on myös auttanut Leilaa asioinnissa, toimittaen Leilalle esimerkiksi ystävän tarvitseman kuulolaitteen.

”Kun korona on ohi, niin sitten heti nähdään”

– Perjantaina Leila pyysi, että käynkö hänen puolestaan Kuulostudiolla, niin minä sitten kävin. Ja ollaan myös soiteltu. Leila soittaa yleensä yhdestä kahteen kertaa viikossa ja minäkin soittelen hänelle aika usein.

Leilan mukaan ystävyyssuhteen ylläpito puhelimitse sujuu varsin hyvin ja yhteydenpito muihin ihmisiin onnistuu, vaikkei kasvokkain voikaan tavata.

– Helin kanssa sujuu miten päin vaan. Hän on niin rehellinen ja kiva tyttö. Ja kyllä pystyy olemaan yhteydessä, kun ossaa vaan puhua ja tietää kelle soittaa.

Vaikka yhteydenpito etänä vaikuttaa hyvin onnistuvan, odottavat ystävykset kuitenkin kovasti paluuta normaaliin.

– Leila on monta kertaa sanonut, että kun korona on ohi, niin sitten heti nähdään. Ja kun neljä vuotta ollaan tunnettu ja totuttu näkemään joka viikko, niin kyllä tulee mullakin ihan ikävä toista, Heli kertoo.

Paluuta normaaliin odotellessa on tärkeää, että pidämme ystävistämme huolta etänä. Ei siis jätetä ketään yksin, sillä yhdessä tästäkin selvitään. Heli muistuttaa, että ystävyys on aina molemminpuolista – huolen pitäminen ystävistä tuo iloa myös itselle.

– Ystävyyshän on semmoista, että kummatkin osapuolet saavat siitä jotakin. Ei ole semmoista ystävyyttä, että toinen vaan saa ja toinen antaa. En olisi ikinä uskonut, kun tulin Punaisen Ristin ystävätoimintaan, että se voisi olla niin kivaa, mitä se on ollut.

Teksti: Pilvi Nikarmaa