”Minun mielestäni vastaus tähän on heittää ennakkoluulot roskikseen”

Nuorten kokema häirintä, syrjintä ja rasismi ei tapahdu piilossa. Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen järjestämissä Digiraadeissa käy ilmi, että nuoret kohtaavat rasismia arkisissa ympäristöissä: kouluissa, harrastuksissa ja vapaa-ajallaan.

Keskusteluissa nuoret kertovat myös, mitä he toivovat ammattilaista ja aikuisilta, jotta rasistinen käyttäytyminen vähenisi. Ihmeitä nuoret eivät vaadi: he toivovat turvallista, ystävällistä ja kaikkia kunnioittavaa kohtaamista. Artikkelin sitaatit ovat suoria lainauksia Digiraatikeskusteluista.

”Pelkäsin että ei kuunnella ja uskota”

Nuoret kertovat, ettei syrjinnästä ja rasismista ole helppo kertoa aikuisille. Merkittävä syy tähän on pelko.

Nuoret pelkäävät, ettei heitä uskota, ja että aikuinen jakaa saman ajatusmaailman kuin rasistisesti käyttäytyvä henkilö. Toinen merkittävä syy kertomatta jättämiselle on se, ettei nuorilla ole tiedossa, kenelle asiasta voisi kertoa ja miten.

– Joskus olen kohdannut tilanteita, joissa on ollut todella vaikea selvittää kuka tilanteissa on vastussa syrjintätapauksista. Jos tiedon etsiminen on hankalaa, voi se ikävässä tilanteessa olla este kertomiselle.

Nuorten keskusteluissa korostuu kuinka tärkeää on, että syrjivästä kohtelusta voi kertoa eri kanavia pitkin. Kasvokkain kertominen on hyvä tapa, mutta sen lisäksi on oltava myös anonyymeja kanavia. Nuoret myös muistuttavat, ettei vain kanava raportoinnille riitä, vaan lisäksi jokaiseen syrjintätapaukseen on puututtava selkeästi.

”Nähdään jokainen ihmisenä ja arvokkaana yksilönä”

Nuoret korostavat Digiraatikeskusteluissa toivovansa heitä kohtaavilta aikuisilta turvallista ympäristöä, aitoa läsnäoloa ja ystävällisyyttä, sekä näkyviä merkkejä turvallisesta tilasta ja yhteisistä säännöistä.

– Minusta helpointa on keskustella vaikeistakin asioista sellaisissa paikoissa, joissa koen oikeasti tulleeni nähdyksi ja kuulluksi ja koen, että riitän kaikkine vikoinenikin.

Nuorten mukaan luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiriä voi luoda näkyvillä merkeillä vähemmistöryhmien kohtaamisesta. Sateenkaariliput, turvallisemman tilan säännöt ja merkit syrjimättömästä tilasta ovat hyviä keinoja tähän.

Nuoret toivovat syrjimättömyydestä viestimistä avoimesti myös esimerkiksi työpaikkailmoitusten yhteydessä. Tämä madaltaisi varsinkin vähemmistöihin kuuluvien nuorten kynnystä hakea töitä.

– Muutenkin hyvin läpinäkyvä, jopa avoimen kutsuva suhtautuminen erilaisuutta ja erilaisia tarpeita kohtaan rentouttaa ja rohkaisee tulemaan mukaan. Tämä kielii myöskin itsessään ennakkoluulottomasta asenteesta, mikä rohkaisee suuresti marginalisoituja nuoria osallistumaan.

Jotta turvallisempi tila voi toteutua, tarvitaan tietoa ja ymmärrystä. Esimerkiksi nuoria kohtaavilla aikuisilla on oltava riittävästi tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, jotta vältytään stereotypioihin nojaamiselta.

Lisäksi aikuisilla on oltava tiedossa keinoja, joilla rasistiseen käytökseen voidaan puuttua. Nuoret toivovat esimerkiksi oppilaitoksiin järjestöjen järjestämiä työpajoja, joihin voisivat osallistua sekä nuoret että aikuiset yhdessä.

– Tietysti just hyviä ensiaskeleita on tietoisuuden lisääminen. Eli just kaikkia koulutuksia ja esitelmiä olisi hyvä järjestää sekä kouluissa että työpaikoilla.

Nuoret toivovat, että toimintaa ja kohtaamisia järjestettäisiin niin, että kaikki nuoret voisivat päästä kohtamaan toisiaan turvallisesti.

Toimintaa ei tule järjestää vain vähemmistöryhmille, vaan kaikille turvallisissa ympäristöissä, joissa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin. Nuoret uskovat, että näin saataisiin stereotypioita kitkettyä.

Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen järjestämät Digiraadit ovat anonyymeja, turvallisia ja ohjattuja verkkokeskusteluja. Keskusteluissa noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita ja niitä ohjaavat koulutetut vapaaehtoiset. Lue lisää Digiraadeista täältä. Tämän artikkelin pohjana toimivat vuonna 2021 järjestetyt Digiraatikeskustelut "Turvallisempi Suomi" sekä "Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo".