Vapaaehtoinen ystävä toi iloa jo 1950-luvulla

Hymyilevä ikääntynyt nainen ja Punaisen Ristin ystävävapaaehtoinen pitävät eväshetkeä sairaalasängyllä.
Kuva: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

Vanhusten puutteelliset olot sysäsivät Punaisen Ristin ystävätoiminnan alkuun vuonna 1953.

Voimakas muuttoliike töiden perässä maalta kaupunkeihin alkoi heikentää perhesiteitä 1950-luvulta lähtien. Elintaso kasvoi, mutta se ei suojannut ihmisiä yksinäisyyden kaltaisilta ongelmilta.

Samaan aikaan Punaista Ristiä ei enää tarvittu Suomessa sota-ajan apuun. Huomio kiinnitettiin entistä enemmän sosiaalisiin ongelmiin.

Aluksi huoli kohdistui etenkin syrjäseuduille yksin jääviin ikäihmisiin. Tärkeimmäksi tavoitteeksi muodostui se, että vanhukset voisivat jatkaa kotona asumista mahdollisimman pitkään. Asian edistämiseksi panostettiin kotiapuun, ja vuonna 1954 Punaisella Ristillä oli jo 470 ”kodissakävijää”. 

Yksinäisyys toipumisen esteenä

Ystävätoimintaa 1970-luvulla.
Ystävätoimintaa 1970-luvulla. Kuva: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

Ensimmäiset viralliset ystäväkurssit järjestettiin vuonna 1959 vapaaehtoisille, jotka vierailivat sairaaloissa pitkäaikaishoidossa olevien potilaiden luona. Vapaaehtoiset toivat seuraa kaikenikäisille potilaille ja auttoivat käytännön asioiden hoitamisessa, kuten kirjeiden kirjoittamisessa ja ostosten tekemisessä. 

Mallia otettiin Keski-Euroopasta ja Norjan Punaisesta Rististä, joissa aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen ”potilaan ystävä” -toiminta. Sen tavoitteena oli auttaa kauas läheisistään joutuneita sairaita ja haavoittuneita amerikkalaisia sotilaita. 

Tässä työssä olen todella tuntenut toteuttavani Punaisen Ristin tarkoitusta: auttaa, missä apua tarvitaan.

Huomattiin, että ne sotilaat, joilla oli perheet mukana ja ystäviä lähellä, paranivat nopeasti. Muilla ei riittänyt samalla tavalla parantumisen halua. Niinpä paikalla olevat omaiset ryhtyivät vierailemaan myös niiden potilaiden luona, joilla ei ollut omaisia lähellä.

Moni lapsipotilas sai ystävän nuoresta vapaaehtoisesta

Sairaaloissa idea herätti aluksi epäilyjä. ”Meidän kynnyksemme yli ei kyllä tule yhtään vierasta naista sekoittamaan asioitamme. Eiväthän ne ymmärrä yhtään mitään sairaalatyöstä”, muistelee Gertrud Wichmann erään sairaalan ylihoitajan reaktiota Punaisen Ristin lehdessä vuonna 1989.

Wichmann toi ystävätoiminnan sairaaloihin yhdessä Toini Meurmanin kanssa. 

Gertrud Wichmannin (os. Lönnroth, 1896-1993) ura Punaisessa Ristissä ura alkoi naistoimikunnassa 1922. Sotien jälkeen hän oli keskeisiä henkilöitä kehittämässä SPR:n uudenlaista sosiaalityötä, mm. ystävätoimintaa ja vanhustyötä.
Gertrud Wichmannin (os. Lönnroth, 1896-1993) ura Punaisessa Ristissä ura alkoi naistoimikunnassa 1922. Sotien jälkeen hän oli keskeisiä henkilöitä kehittämässä SPR:n uudenlaista sosiaalityötä, mm. ystävätoimintaa ja vanhustyötä. Kuva: Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

Ovi ystäville aukesi vähitellen, kun heidät luvattiin perehdyttää huolella. Vuoteen 1962 mennessä toiminta oli levinnyt 12 paikkakunnalle ja koulutettuja ystäviä oli yli 300. 

Vapaaehtoisissa toiminta herätti laajaa kiinnostusta. Erityisesti nuoria hakeutui paljon varsinkin lapsipotilaiden ystäviksi. 17-vuotias vapaaehtoinen Eeva Harjunen Helsingistä kertoo vuoden 1960 Punaisen Ristin lehdessä vapaaehtoistyöstä järjestön perustamassa puhehäiriöisten lasten asuntolassa:

“Meitä on muutamia tyttöjä kerhomme piiristä, jotka käymme ulkoiluttamassa asuntolan lapsia ja leikkimässä heidän kanssaan. Tässä työssä olen todella tuntenut toteuttavani Punaisen Ristin tarkoitusta: auttaa, missä apua tarvitaan. Lisäksi puuhailu näiden lasten kanssa on ollut tavattoman hauskaa.”

Vuosien mittaan ystävätoiminta on laajentunut yhä monimuotoisemmaksi. Nykyään vapaaehtoisia ystäviä on jo noin 8 200, ja ystävän voi saada kuka tahansa sitä kaipaava: esimerkiksi ikäihminen, nuori, omaishoitaja tai maahanmuuttaja.

Teksti: Kiia Etelävuori

Suomen Punaisen Ristin historian vuosikymmenet

Sotalasaretti lähetetään Turkin rintamalle, ja suomalainen Punaisen Ristin yhdistys perustetaan. Lue lisää

Yhdistys aloittaa sairaanhoitajakoulutuksen ja pitää ensimmäisen ensiapukurssinsa. Lue lisää

Sairasmajoja perustetaan kulkutautien torjumiseksi, ja nälänhädän uhreille kerätään apua. Lue lisää

Japanin sotaan lähetetään Suomesta sairasvaunut ja kenttäsairaala. Lue lisää

Ensimmäisen maailmansodan uhreja autetaan myös suomalaisvoimin. Suomi itsenäistyy ja sisällissota syttyy. Lue lisää

Terveyskeskuksia edelsivät Punaisen Ristin sairasmajat. Ensiaputaitojen kehittäminen edistyy. Karjalan pakolaiset saavat apua. Lue lisää

Toinen maailmansota alkaa, ja Punainen Risti vastaa uudenlaisiin tarpeisiin. Lue lisää

Punaisen Ristin rooli kasvaa Suomessa sodan aikana ja sen jälkeen. Lue lisää

Kotimaantyötä yksinäisyyttä vastaan ja terveyden puolesta. Paluu kansainväliseen avustustoimintaan. Lue lisää

Katastrofirahasto syntyy. Biafran nälänhätä herättää auttamishalua. Kotimaan pelastustoimintaa kehitetään. Lue lisää

Pakolaisten saapuminen aiheuttaa ennakkoluuloja. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu syntyy, ja ensiapuopetus uudistuu. Punainen Risti auttaa Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä kärsineitä ihmisiä. Lue lisää

Suomen Punainen Risti auttaa Puolan kriisissä. Kotimaassa alkavat ensiapupäivystykset, ja terveystyötä kehitetään. Nälkäpäivä-keräys syntyy. Lue lisää

Avustustyötä Jugoslavian sodista Estonian uppoamiseen. Nuorten turvatalot perustetaan, psykologisen avun valmiutta vahvistetaan ja maahanmuuttajatyön tarve kasvaa. Lue lisää

Tsunami aiheuttaa poikkeuksellisen avustusoperaation. Kotimaassa kehitetään henkistä tukea ja ikääntyvien ihmisten auttamismuotoja. Lue lisää